1460 päivää Pariisiin

Moikka! Tuo otsikko on kyllä hieman harhaan johtava, ei ole varmuutta vielä lähdöstä tai ajanohdasta, mutta näillä näkymin aika varmasti aloitan lukiossa Ranskan opiskelun ja lähden Pariisiin matkalle, niin kuin Veera teki! Laskin juuri, että kun olen (toivottavasti :D) lukion kakkosella, siihen on 1460 päivää, eli tasan neljä vuotta. Eihän tuota matkaa tietekään tasan samoina päivinä järjestetä ja saa nähdä, järjestetäänkö silloin ollekaan. No mutta toiveita elättelen Pariisiin lähdöstä ja kun tossa äsken selasin Veeran matkakuvia, tuli taas kauhee matkakuume. No, lievitystä siihen saan pakkaamalla huomista varten tavaroita, nimmittäin nokka suuntaa kohti Viroa! Olen jo ehkä maininnutkin, mutta mainittakoon nyt vielä uudelleen, että huomenna 19.4 siis lähdemme kuoron kanssa Viroon. Yövymme ensimmäisen yön Tallinnassa ja maanantaina 20.4 jatkamme matkaa kohti Rakverea. Suomeen palaamme perjantaina 24.4. Vaikka matka itsessään ei pitkä olekkaan, on silti kiva päästä reissun päälle ja kun tämä matkakuumekkin on päässyt taas valloilleen, toivon, että tuo vähän auttaisi! Ja onhan tää eka kerta ulkomailla ilman omaa perhettä. Vielä ei ole perhosia vatsassa, kattoo sit mikä on tilanne aamulla, kun pakkailen laukkuja autoon ja jännitän, onhan kaikki tavarat mukana. 

Tossa muutamia tuliaisia ja osa meidän Eiffel kokoelmasta. Käytiin muutes viimeviikolla useampana päivänä keskustassa ja kaikille löytyi jotain. Itse löysin mustat farkut ja kaksi tosi ihanaa takkia. Mukaan lähti myös kookos kasvonaamio ja kirjekuoria. Perjantaina meillä oli taksvärkki, keskiviikkona oli kuoron esitys ja ma, ti ja to projektiviikkoa, eli oli tosi rento kouluviikko. Niitä Suomen ostoksia en nyt tähän postaukseen tunge, kun kuvatkin vielä puuttuu. Seuraava postaus tulee joko ajastettuna, tai sit reissun jälkeen. Kattoo nyt! Mut heippa! 

Paljon tekemistä, vähän aikaa

Heippa hei! Taas kerran alotan tällei, mutta oikeesti aina sitä saa ihmetellä, kuinka se aika menee niin nopeasti. Enää viikko siihen, kun lähetään kuoron kanssa Viroon, yay! En malta oottaa lähtöä, passin kopio on nyt viety koululle ja matkatavaroista, joita otan mukaan tehty lista. Enää puuttuu se viikko aikaa ja sit vaan menoks! Tai sit ei, tuntuu et on hirveesti vielä tehtävää ennen reissua, koska koulussa on projektiviikko tuo ensi viikko ja perjantaina taksvärkki + tietty tuo pakkaaminen ja kaikki. Mut Runo oli tossa pääsiäisen tienoilla Mikkelissä ja oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa. Näin myös Romppua, eli vanhasta futisjoukkueesta tullutta kaveria piiitkästä aikaa kunnolla nyt viikonloppuna. Nähtiin myös edellisenää viikonloppuna keskustassa. Käytiin kahvilla ja kun kaikki tärkeimmät kaupat oli kierretty, lähdettiin niille. Kaikki tän postauksen kuvat ovat otettu uudella perus digikameralla, koska en oo saanut alustettua vieläkään kameran muistikorttia puuttuvan muistitikun vuoksi. Älkää valittako mahdollisesta huonommasta laadusta, mitä yleensä on!

Serkullani oli telinevoimistlukisat ja he tulivat perjantaina tänne Mikkeliin ja kisat olivat lauantaina. Mukana oli tämmöinen ihana pikku chihuahua, Vertti. Vertti oli kasvanut kovasti viime kerrasta, kun nähtiin, mutta silti se oli vaan niin pieni!♥

Lauantai aamuna meillä oli kuoroharkat ja kolmen aikaa lähettiin Roosan kanssa kuvailemaan Otavaan, Sinne on vähän alle 10 km matkaa ja Roosan iskä heitti meidät sinne. Oli tosi ihana keli ja muutenkin oli mukava olla ulkona lämpimässä auringonpaisteessa. Käveltiin hylättyä junaraataa pitkin ja kun oltiin soittamassa kyytiä kotiin, tuli meille huippuakin huipumpi idea! Nimittäin päätettiin kävellä kotiin. Mulla oli tasapohjaiset tennarit, jotka eivät tommoseen pidemmän matkan kävelyyn ole yhtään hyvät. Vaikka polveen koski ja molemmilla painoi jaloissa, oli tosi ihanaa kävellä musiikkia kuunnellessa ja kuvia räpsiessä siinä ilta-auringossa. Olin kotona kahdeksan ja yhdeksän välillä, en tarkalleen muistaa milloin ja kun kännykästä pääsi akku loppumaan, en voinut matkalla kokoajan olla sitä tarkkailemassa. :D No mutta kuitenkin, yli viisi tuntia käveltiin lähes yhteen putkeen ja ei ihme, kun jalat olivat kipeät. Kotona söin suklaata ja uni tuli aika nopeasti. Moikka!