Paljon tekemistä, vähän aikaa

Heippa hei! Taas kerran alotan tällei, mutta oikeesti aina sitä saa ihmetellä, kuinka se aika menee niin nopeasti. Enää viikko siihen, kun lähetään kuoron kanssa Viroon, yay! En malta oottaa lähtöä, passin kopio on nyt viety koululle ja matkatavaroista, joita otan mukaan tehty lista. Enää puuttuu se viikko aikaa ja sit vaan menoks! Tai sit ei, tuntuu et on hirveesti vielä tehtävää ennen reissua, koska koulussa on projektiviikko tuo ensi viikko ja perjantaina taksvärkki + tietty tuo pakkaaminen ja kaikki. Mut Runo oli tossa pääsiäisen tienoilla Mikkelissä ja oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa. Näin myös Romppua, eli vanhasta futisjoukkueesta tullutta kaveria piiitkästä aikaa kunnolla nyt viikonloppuna. Nähtiin myös edellisenää viikonloppuna keskustassa. Käytiin kahvilla ja kun kaikki tärkeimmät kaupat oli kierretty, lähdettiin niille. Kaikki tän postauksen kuvat ovat otettu uudella perus digikameralla, koska en oo saanut alustettua vieläkään kameran muistikorttia puuttuvan muistitikun vuoksi. Älkää valittako mahdollisesta huonommasta laadusta, mitä yleensä on!

Serkullani oli telinevoimistlukisat ja he tulivat perjantaina tänne Mikkeliin ja kisat olivat lauantaina. Mukana oli tämmöinen ihana pikku chihuahua, Vertti. Vertti oli kasvanut kovasti viime kerrasta, kun nähtiin, mutta silti se oli vaan niin pieni!♥

Lauantai aamuna meillä oli kuoroharkat ja kolmen aikaa lähettiin Roosan kanssa kuvailemaan Otavaan, Sinne on vähän alle 10 km matkaa ja Roosan iskä heitti meidät sinne. Oli tosi ihana keli ja muutenkin oli mukava olla ulkona lämpimässä auringonpaisteessa. Käveltiin hylättyä junaraataa pitkin ja kun oltiin soittamassa kyytiä kotiin, tuli meille huippuakin huipumpi idea! Nimittäin päätettiin kävellä kotiin. Mulla oli tasapohjaiset tennarit, jotka eivät tommoseen pidemmän matkan kävelyyn ole yhtään hyvät. Vaikka polveen koski ja molemmilla painoi jaloissa, oli tosi ihanaa kävellä musiikkia kuunnellessa ja kuvia räpsiessä siinä ilta-auringossa. Olin kotona kahdeksan ja yhdeksän välillä, en tarkalleen muistaa milloin ja kun kännykästä pääsi akku loppumaan, en voinut matkalla kokoajan olla sitä tarkkailemassa. :D No mutta kuitenkin, yli viisi tuntia käveltiin lähes yhteen putkeen ja ei ihme, kun jalat olivat kipeät. Kotona söin suklaata ja uni tuli aika nopeasti. Moikka!