Ylitin itseni, jes

Hei taas pitkästä aikaa! Mun on pitänyt tehdä postauksia ja ideoita tulvii, en vaan oo jaksanut muokata kuvia, kirjottaa tekstejä ja en oo nykysin niin usein koneella, että postauksia tulisi monta kertaa viikossa, koska jo kuvien siirtoon ja muokkaamiseen menee yleensä noin tunti ja tekstiin ja muuhun tunti. Elikkä yhteen postaukseen pari tuntia jos keskittymällä teen. No mut tää ei ollut pääasia, vaan ajattelin tehdä postauksen yleisesti itsensä ylittämisestä mutta tarkemmin ottaen lumilautailusta. Oon siis laskenut suksilla jo kauan, mutta lautailu on nyt ihan uus juttu!

Seisoin ekaa kertaa käsilläni murtuman jälkeen, jee! Mutta siis olin tossa yks tiistai koulun liikkapäivänä Roosa, Iidan ja Hennan kanssa Tornimäellä ja otettiin Hennan kanssa laudat kolmeksi tunniksi. Itse olin ollut laudan päällä aijemmin vain vartin ja Henna pari tuntia. Ajattelin, että kolmessa tunnissa ehtisin oppia, miten lastenrinteen naruhissillä mennään ja ehkä vähän alkeita, mutta toisin kävi! Arvatkaas mitä? No, tuo oli siis toinen kerta kun koitin lautaa ja kavereiden tsemppauksella päätettiin koittaa Hennan kanssa millaista on mennä ankkurihissillä ylös ja laskea banaanirinne lumilaudalla. Aluksi jännitti tosi paljon, siinä vaiheessa olin ollut reilun tunnin laudalla ja aattelin jo mennä ankkurihissiin, jonka nousuladulla ylhäällä on aika jyrkkä kohta. Huhhuh! Iida ja Roosa lainasi hissilippuja, koska jos oltas tyyliin kaaduttu ennen kun hissi tulee, ei olis ollut järkeä maksaa omia. No niin ei käynyt, vaan pääsin joka kerta ylös asti ilman kaatumista. Roosalla ja Iidalla on sukset ja jompikumpi oli aina mun tai Hennan kaa hississä, koska suksilla on varmasti helpompi pitää tasapainoa kun ekaa kertaa kyseisessä hississä laudalla olevan. Oikeesti kun päästiin hisseille, adrenaliinin määrä kaksinkertaistui, saatika sitten sen jyrkän kohdan lähestyessä. Oli tosi jännittävää, mutta todellakin kokeilun arvoista!

Tässä on tää lastenrinne. Tajusin nyt, että en ottanut muita kuvia, kun jaloista/laudasta, mutta videon otin kun laskin. Ääää ärsyttää sinänsä, mut hyvä syy mennä uudelleen! :D

Banaaninteessä! Vaikka tausta onkin sumea tarkennuksen takia, erottaa siitä hyvin jyrkkyyden. Vaikka se hissillä ylös pääseminen sujui ja oli helpompaa mitä luulin, niin se alastulo kyllä vaatii paljon hiomista. Parhaillani kaaduin vain kerran! :D No mut omasta mielestä se on ainakin täysin ymmärrettävää, kun vasta niin aloittelija olen. Mut oli kyllä aivan mahtava olo sen jälkeen, kun olin ylittänyt itseni, koska en olis ikipäivänä uskonut, että pääsen edes lähivuosina jo kunnolla rinteeseen. Ois kyllä kaduttanu jos en olis koittanut ja oisin vaan laskenut sitä pientä loivaa lastenrinnettä. Mikä oli tarinan opetus: Uskolla kokeilla uutta, jos on mahdollisuus! Okei, ehkä kaikkea ei kannata kokeilla, mutta tajusitte aivan varmasti pointin. Mulla on jo pari valmista postausta ja lisää kirjottelen ens viikolla. Moikka! :-)